Pääkirjoitus: Aikaa

” En voi kerskua suurilla visioilla ja selkeillä päämäärillä. Unelmani ovat hiljaisia. Kun jännitän jouseni viiden vuoden päähän, tähtään pimeässä. Olen riippuvainen dead linesta; ajan paineessa palavat turhat ainekset, ja jäljelle jää toivottavasti se materiaali, jota ego ei ole ehtinyt kapseloida. Tärkeimpiä vaiheita työssäni on näennäinen joutilointi.” (Virpi Pahkinen)

” Teoksissa pitää olla märittelemättömyyden alue. Muuten ne ovat vain realististen tapahtumien kuivempi versio. Kiinnostavampaa on kun voi sanoa: joku kävi, en tiedä kuka. ” (Nina Renvall)

”Kun ajattelen, mikä teosteni valmistumisprosessissa on tärkeää, tulee mieleen odotus. En tarkoita kädet taskussa seisomista, mitä se myös joskus on, vaan aktiivista etsimistä, jossa pyyhitään hikipisaroita otsalta harjoitussalissa. Aktiiviseen odottamiseen liittyy tieto odotettavasta. Kuvan ei tarvitse olla selkeä. Utuinen hahmo riittää. Olennaista on, että odotettavan tunnistaa, kun se osuu kohdalle.” (Petri Kekoni)

Päämäärättömyyttä, hiljaisuutta, joutenoloa, määrittelemättömyyttä , epämääräisen etsimistä - aikaa itselle, ajatuksille sekä ympäristön aistimiselle ja jäsentämiselle. Silloin ihminen oppii jotain, silloin hän ymmärtää ja oivaltaa uusia asioita, keksii toisia todellisuuksia. Tällaisista asioista suomalaiset koreografit kertovat tänä syksynä ilmestyneessä hienossa teoksessa Tanssintekijät - 35 näkökulmaa koreografin työhön (toim. Hannele Jyrkkä).

Nykyajassa tämä kävisi joulusaarnasta - ja sellainen se saa ollakin. Hyvää joulua Tanssi-lehden lukijoille! Aloittakaa uusi vuosi ajan kanssa. Varastakaa vaikka, jos ette saa sitä lahjaksi.

Minna Tawast