Francesco Scavetta / Wee Company: Sincerely Yours. Kuva: Polina Akhmetzyanova

Aluekeskusten pilottikausi
lisännyt työllisyyttä

Tanssin aluekeskusten viisivuotinen pilottikausi päättyy vuoden 2009 lopussa. Sen jälkeen päätetään, jatkaako valtio niiden tukemista. Jos ei jatka, ovat keskukset suurissa vaikeuksissa. Monen toiminta tyrehtyisi todennäköisesti kokonaan. Viiden vuoden sitkeät ponnistelut valuisivat hukkaan, sillä heiveröisimmilläänkin tanssin aluekeskukset ovat yhtenäistäneet kenttää ja synnyttäneet uusia toimintaverkostoja ja esiintymismahdollisuuksia.

Opetusministeriö on jakoi tänä vuonna aluekeskuksille yhteensä 750 000 euroa. Se ei jakaudu tasan, vaan summaan vaikuttaa toiminnan määrä ja laatu, kuntien avustusvalmius sekä hankkeen kokonaiskustannukset. Jos ajatellaan, että kyseessä on alueellisesti toimiva, esityksiä tuottamaan ja kansainvälisestikin kierrättämään pyrkivä keskus, jonka tarkoituksena on edistää tanssin asemaa ja tanssijoiden työllisyyttä, ovat avustussummat suurimmillaankin pieniä. Silti niillä on saatu aikaan parannusta.

Tanssin aluekeskukset arvioivat kysyttäessä, että pilottikaudella on ainakin lisätty tanssitaiteilijoiden työllisyyttä. Työntekijöiden aikaa on mennyt uusien toimintarakenteiden – ja tapojen luomiseen sekä yhteistyöverkostojen rakentamiseen. Oma lukunsa on Tanssin aluekeskus Helsinki, joka toimii Zodiakin yhteydessä ja on itse asiassa laajennus sen valmiiksi aluekeskusmaiseen ja vakiintuneeseen toimintaan. Se on tuottanut pelkästään kantaesityksiä aluekeskustoiminnan puitteissa 8-10 vuosittain ja luonut myös uusia esityskonsepteja.

- Zodiakin aluekeskustyö on tapahtunut Helsingissä, kotimaan kiertueilla ja ulkomailla. Kotimaassa kiertue-esityksiä oli viime vuonna 23 ja ulkomailla  44. Muiden aluekeskusten kanssa on tehty yhteistyötä tuottamisen, kantaesitysten tai vierailujen muodossa. Meillä on myös oma kansainvälinen festivaali, kansainvälisiä yhteistuotantoja, vierailuja ja koulutusta. Koko aluekeskustoiminnan budjetti on 272 000 euroa, josta OPM:n osuus 130 000 euroa.

Zodiakin toiminnanjohtaja Raija Ojalan listassa on vain osa toiminnasta, jota pidetään yllä lähes samoin voimin kuin ennen aluekeskus-toiminnan alkamista. Aluekeskustuen myötä Zodiakiin on palkattu 1,5 vakinaista työntekijää, joista yleisötyöntekijä on kokoaikainen ko. sektorin laajennuttua voimakkaasti. Toisen, suuremman esitystilan  puute ja henkilökunnan pienuus ovat vielä tuloksellisemman aluekeskustoiminnan esteitä.

Vuonna 2004 käynnistettyä toimintaa arvioidaan opetusministeriössä tämän vuoden aikana sekä aluekeskusten ministeriölle toimittaman kirjallisen materiaalin että keskustelujen perusteella. Vuoden 2010 alussa ministeriö ilmoittaa, saavatko keskukset jatkorahoitusta. Nyt myös uudet toimijat voivat hakea tanssin aluekeskuksiksi ja valtionavustusta vuosille 2010-2014. Kulttuuriasiainneuvos Katri Santtila ei halua tässä vaiheessa linjata kriteereitä, joilla jatkosta päätetään.

 

Lisää työntekijöitä ja esitystiloja

Aluekeskukset pitävät suurimpina haasteinaan henkilöresurssien vähäisyyttä suhteessa keskuksiin kohdistuneisiin odotuksiin – ja niihin tehtäviin, jotka ne ovat itselleen asettaneet, kuten Itäisen keskuksen Vilja Ruokolainen huomauttaa.  Moni keskus pyörii yhden ihmisen voimin. Siitä huolimatta kaikki ovat saaneet hyvää palautetta siitä, että luodut toimintamuodot ovat alueelle sopivia ja hyviä.

-  Mikäli OPM:n päätös jatkosta on myönteinen, perustaisimme residenssin, johon vierailijat voisivat majoittua, miettii Pohjoisen aluekeskuksen Kajaanissa sijaitsevan Roudan Kirsi Saastamoinen.

Läntisen aluekeskuksen Lotta Skaffari korostaa tuotantotoiminnan vakiinnuttamista ja suunnittelee jo entistä useampia yleisölähtöisiä ja soveltavia tanssin projekteja. Niille on kysyntää sekä lännen että muissa aluekeskuksissa. Pirkanmaan tanssin keskuksen Anniina Kumpuniemi kaipaa toimintaan kokopäiväistä tuottajaa ja lisää yhteiskäyttöön sopivia näyttämöitä.

Tulevaisuuden haasteista puhuttaessa kaikki mainitsevat työntekijäresurssit ja esitystilojen puutteen. Vilja Ruokolainen muotoilee, että tanssitaiteilijoiden lisätyöllistämisen tärkeimmät keinot ovat tuotantotuet, työpaikkojen luominen vierailujen ja tapahtumien sekä tanssin soveltavan käytön kautta. Kirsi Saastamoisesta edessä on vielä keskusten oman paikan vahvistaminen kentällä. Lotta Skaffari nostaa lisäksi esiin kansainvälisen toiminnan kehittämisen ja asennekasvatuksen – sekä tekijöiden että yleisön.

Uudet suunnitelmat hämmentävät

Viime syksynä valtion näyttämötaidetoimikunta ehdotti ministeriölle uuden, esittävien taiteiden aluekeskusverkoston perustamista. Siinä olisivat mukana sirkus, nukketeatteri, teatterin soveltavat muodot ja performanssi. Tanssi ja perinteinen teatteri toimisivat siis tämän ehdotuksen mukaan edelleen omien rakenteidensa puitteissa. Opetusministeriön Pertti Paltilalta tilaama selvitys esittävien taiteiden aluekeskuksista ja niiden tarpeesta julkaistaan tämän kevään aikana.

Tanssin aluekeskuslaisia ehdotus esittävien taiteiden aluekeskuksista hämmentää. Ensinnäkin nähdään, että tanssin oma aluekeskusverkosto on vielä rakenteiltaan niin hajanainen ja heiveröinen, että sen pitäisi voida kehittyä OPM:n rahoituksella vielä tämän vuoden jälkeenkin. Toisekseen nimitystä ”esittävien taiteiden aluekeskukset” pidetään hankalana, sillä tanssikin on esittävä taide – samoin kuin perinteinen teatteri, jotka eivät kuitenkaan kuuluisi tähän verkostoon.

- Kunnat eivät anna rahoitusta sekä tanssin aluekeskuksille että esittävän taiteen aluekeskuksille, huomauttaa Vilja Ruokolainen. Samaa mieltä ovat Lotta Skaffari ja tuottaja Sari Ilmola Jyväskylästä.

- Tanssi itsessään on jo olemukseltaan monitaiteinen. Yhteistyötä eri taiteenlajien kanssa voidaan tiivistää sisältötuotannosta syntyvien tarpeiden mukaan, mutta yhteistyölle ei pidä asettaa pääkaupunkiseudun perspektiivistä rakenteellisia, hallinnollisia tai taloudellisia velvoitteita, summaa Raija Ojala.

 

Minna Tawast