Ari Tenhula: Etäisyyksiä. Kuvassa Raimonda Gudaviciute je Ahto Koskitalo. Kuva: Marko Mäkinen

Kinesteettistä empatiaa
tanssin opiskeluun

Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen uusi professori Ari Tenhula herätteli virkaanastujaispuheessaan 21.1.2009 keskustelua siitä, millaisia mahdollisuuksia matkiminen ja liikkeellinen peilautuminen tarjoavat tanssin opiskelussa.

- Kuinka erityinen ja uniikki on tanssija yksilönä? Mitä toisten matkiminen on? Kuinka paljon voimme jakaa liikkeellistä kokemista toisten tanssijoiden kanssa, ja miten monilla eri tavoilla tämä jakaminen toteutuu? kysyi Tenhula sekä puheessaan että TADaCille luomassaan tanssiteoksessa Etäisyyksiä.

Matkimisessa Tenhulaa kiinnostaa erityisesti kinesteettinen empatia, eli se, miten liikkeen intentio ja tunteet kopioituvat liikkeen mukana. 

Puheensa teoreettisena pohjana Tenhula käytti Jaana Parviaisen teosta Meduusan liike sekä neurotieteilijä Marco Iacobonin teosta Ihmisten peilaus. 

Parviainen käsittelee kirjassaan kinestesian eli liikekokemuksen tiedollisia merkityksiä. Tanssin opiskelussa aikaa vaativin asia on Parviaisen mukaan juuri oman kinestesian ymmärtäminen. Kineettisestä kentästämme saamme tietoa omasta kehostamme ja myös sen ulkopuolelta vertaamalla toisten liikkumista omaamme ja eläytymällä toisen liikkeelliseen tilaan.

Peilineuronitutkimuksen tulokset sen sijaan osoittavat, että kineettinen empatia, siis neurologinen liikkeen, eleen ja toimintojen peilautuminen, olisi täysin automaattinen ja tiedostamaton prosessi. Peilaamme jatkuvasti aivoillamme ympärillämme näkemämme liikkeen ja sen mukana myös liikkeen välittämän intention ja tunteet.

Tenhulan mukaan ero Parviaisen ja peilineuronitutkijoiden lähestymistavassa on oleellinen siksi, että se vaikuttaa monin tavoin tanssin arvoihin. Baletin ja modernin tanssin opettamisen perustana on käytetty nimenomaan kinesteettiseen sympatiaan pohjautuvaa mallioppimista. Viimeisten 30 vuoden ajan tanssi on kuitenkin liikkunut kohti kehollista kokemista ja yksilön kinestesiaa.

Tanssiteoksensa kautta Tenhula halusi pohtia uudella tavalla, miten matkiminen ja liikkeen peilautuminen heijastavat ihmisten välisen kanssakäymisen ruumiillista perustaa. Tenhula toivoikin, että kinesteettisen empatian mahdollisuuksia tanssin opiskelussa tarkasteltaisiin uudelleen.

Heini Keipinen