Painettu lehti

TANSSI-lehti 1/2009 
29. Vuosikerta

Päätoimittaja
Minna Tawast

Toimitusharjoittelija
Heini Keipinen

Toimitusneuvosto

Jan-Peter Kaiku
Katja Kirsi
Leena Rouhiainen



Kannessa:
Georges Momboye:
Prélude à l'après-midi
d'un faune

Valokuvaaja:
Agostino Pacciani

 

 

 

 

 

 

 

Pääkirjoitus: Taiteen tukemista
vai taiteilijan tukemista


Opetusministeriön perustaman monikulttuurisuus-jaoston puheenjohtaja Umayya Abu-Hanna kyseenalaisti ensi töikseen OPM:n ehdotuksen, jonka mukaan Taiteen keskustoimikunta jakaisi  100 000 euroa monikulttuurisiin hankkeisiin. Apuraha-asia on herättänyt keskustelua ja huolta laajemminkin. Suurin huoli hanketta vastustavilla on, että jotkin muut kuin taiteelliset perusteet apurahojen jaossa leimaavat rahojen saajia negatiivisesti.

Ajatus siitä, että jokin teos on olemassa, koska valtio haluaa tukea sen tekijän sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin, ei tunnukaan kovin hyvältä mainokselta itse teokselle. Toisaalta hyvä huomio on sekin, että valtaväestön kulttuuriset asennemuutokset ovat aina hitaita, ja monikulttuurisuutta tukevilla avustuksilla voidaan edes hiukan helpottaa sopeutujien vaikeaa prosessia.

Mutta keskustelussa on kyse muustakin kuin siitä, kuinka ei-suomalaista syntyperää oleviin suomalaisiin suhtaudutaan. Kyse on myös siitä, mitä kaikkea nimenomaan taideapurahoilla halutaan tukea. Samalla kun vaaditaan laadukasta taidetta ensisijaiseksi avustettavaksi, korostetaan ettei taideteoksia voi verrata keskenään tai arvottaa ylipäätään – puhumattakaan että määriteltäisiin, mikä on taidetta.

Vaikka taiteen ”laadulliset kriteerit” eivät ole objektiivisia eivätkä yhteismitallisia, niitä olisi kuitenkin kyettävä määrittelemään, käyttämään ja niistä julkisesti kertomaan, jotta apurahojen jakoprosessi tulisi läpinäkyvämmäksi. Se ei poistaisi erimielisyyttä mutta lisäisi avoimuutta. Taiteen arvottaminen apurahoja jaettaessa ei muutu mukavammaksi sillä, että siitä ei puhuta.

Monikulttuuristen hankkeiden tukemisessa ollaan myös toisen kysymyksen äärellä, joka liittyy taideapurahojen perusteiden laajentamiseen. Tanssin, musiikin ja teatterin kohdalla ajankohtaista on rajanveto sosiaalisten ja terveydellisten muotojen ja puhtaasti taiteellisina pidettyjen muotojen välillä. Pitääkö esimerkiksi sosiaalisiin tavoitteisiin pyrkivää yhteisötanssia rahoittaa OPM:n taideapurahoista vai kuuluuko se sosiaali- ja terveysministeriön rahoitettaviin? Mikäli vastaus on OPM, kuuluvat myös monikulttuuriset hankkeet luontevasti taideapurahojen piiriin.


Minna Tawast