Xiaoyu He ja Haijing Yao. Kuva: Sakari Viika

Balettikilpailun voitto jälleen aasialaisille

Helsingin kansainvälisissä balettikilpailuissa vahva aasialaisedustus ylimpiä palkintosijoja myöten ei ole uusi asia. Kuudensien kisojen finaalin 29 osallistujasta peräti kaksitoista oli aasialaistaustaista ja heistä kahdeksan kiinalaista. Se taitaa olla ennätyksellistä kilpailujen 25-vuotisessa historiassa.

 Hyvien harjoittajien ja opettajien työ yhdistettynä nuorten kilpailijoiden kurinalaisuuteen, määrätietoisuuteen ja varmaan esiintymiseen tuottaa tulosta ja tyylipuhtautta. Itse kuulun niihin katsojiin, jotka arvostavat myös tunteiden esittämistä ja ylipäänsä ulospäinkin suuntautunutta ilmaisua. Sitä jäin usein kaipaamaan muuten vahvojen aasialaistanssijoiden esiintymisessä.

Hiukan myös ihmetytti, miksi kilpailuissa joihin osallistui 89 tanssijalupausta 25 maasta, ei ollut yhtään ruotsalaista eikä tanskalaista osallistujaa. Pohjoismaissahan juuri heillä on baletissa pisimmät perinteet, eikä luulisi etäisyydenkään olevan esteenä osallistumiselle.

Klassisten variaatioiden ja pas de deux’iden esittäminen irrallisina ja kilpailutilanteessa on omiaan korostamaan suorituksen merkitystä. Esiintyjien ikä ja kokemus vain vahvistavat tätä. Silti huiput erottaa hyvistä suorittajista kokonaisvaltainen ja jopa persoonallinen tulkinta, joka nostaa esiintymisen selkeästi yli suoritustason.

Omien rajojen ylittäminen ja uhmaaminen tuo sekin katsojille lisää mielenkiintoa ja painaa esiintyjän mieleen. Tällä tarkoitan esimerkiksi sentyyppistä kypsää ja omaleimaista esiintymistä, jota saimme gaalassa todistaa vierailevan pietarilaisen huipputanssija Denis Matvienkon tulkinnassa finaalissa tiuhaan kulutetusta Le Corsairesta.
 

Hankala nykytanssi-osio

Näissä kilpailuissa ei ollut yhtään vuoden 2005 kilpailujen Daniil Simkinin mitat täyttävää, suorastaan ilmiömäistä esiintyjää. Ilmiömäinen oli kyllä omalla tavallaan miesten seniorisarjassa jaetulle toiselle sijalle päässyt amerikkalainen Brooklyn Mack lentävine hyppyineen ja ilmeikkäine esiintymisineen. Kokonaisvaikutelma ja esimerkiksi käsien liikkeet eivät hänen kohdallaan olleet aivan tyylipuhtaita, mutta hänen esiintymisensä säväytti yleisöä joka kerran.

Pas de deux’t antavat usein esiintyjistä tarpeeksi kokonaisvaltaisen kuvan. Variaatioita esitettäessä lyyrisen ja dramaattisen esittäminen voisi palvella  samaa tarkoitusta. Jos useampi kilpailija valitsisi variaationsa näin voitaisiin ehkä selvitä ilman varsin kirjavaa, usein liian pitkää ja vaikeammin vertailtavaa ”nykytanssi-osiota”. Se toi uusia laatuja esiin vain osasta tanssijoita ja jotkut, esimerkiksi Mackin kanssa seniorimiesten toisen sijan jakanut armenialainen Avetik Karapetyan, olivat niin vahvasti fakkiutuneet, ettei tyylilajin vaihdos juurikaan vaikuttanut esiintymiseen.

 

Ylimitoitetut finaalit

 Finalistien taso oli kauttaaltaan hyvä, joukossa muutama huippu. Kilpailusäännöt – ja eritoten katsojat – huomioon ottaen olisi kuitenkin toivonut tuomariston suorittavan tiukemman karsinnan. Juniorisarjan kahdeksan osallistujaa tuntui sopivalta. Heidän osaltaan saattoi katsomossa jo arvata palkintosijojakin. Seniorisarjan 21 finalistia oli sen sijaan täysin ylimitoitettu määrä, jota seurasi kaksi ylimitoitettua finaali-iltaa.

Grand prix –voittaja Xiaoyu Hen ja hänen parinsa Haijing Yaon (naisten seniorisarjan ensimmäinen) ohella en juurikaan osannut ennakoida sijoittuvia kilpailijoita finalistien joukosta.

Miesten seniorisarjan ensimmäiseksi sijoittuneen Junshuang Huangin kohdalla minulle kävi finaalissa niin, että keskityin täysin hänen tyylillisesti vahvaan ja herkullisten yksityiskohtien värittämään Giselleensä, Huixin Zhangiin, joka ei sijoittunut lainkaan. Huangin Albrecht ei erityisemmin säväyttänyt minua. Tällä parilla oli finaalissa myös liian ”kuutamosävytteinen” nykynumero suhteessa klassiseen hautausmaakohtaukseensa.

Minua ja muuta kotikatsomoa ilahdutti näissä kisoissa erityisesti se, että lämpimän ja anteliaan esiintyjälaadun omaava, erittäin lupaava ja varmasti esiintyvä Maria Baranova sijoittui ensimmäisenä suomalaisena juniorisarjan ensimmäiselle sijalle. Hänen Dianansa oli aivan loistava varmoine arabeskeineen ja dryadikuningattarensa viehkeä ja valloittava. Baranovan lähestymistapa oli vahvasti tanssillinen ja se nosti esiintymisen yli tyylipuhtaan teknisen suorittamisen.

Jan-Peter Kaiku

 

               Lue lisää Helsingin kansainvälisestä baletti-
               kilpailusta Tanssi-lehden printtiversiosta.