Klubihahmo DJ Don Walsh. Kuva: Tomi Hurskainen

Yleisön kanssa Sisurajalla –
10 vuotta taiteellisia klubeja

Legendaarisessa Joensuun Kerubissa tehtiin Sisuraja-klubia osapuilleen kymmenen vuotta sitten. Vuosina 2000 - 2001 valmistettiin kerran kuussa klubiesitysten kokonaisuus pienen työryhmän kanssa. Esiintymispaikkana oli Kerubin tuhouduttua Joensuun Teatteriravintola. Sisurajan konseptiin kuului lyhyitä esityksiä kaikilta esittävän taiteen aloilta; yhden klubi-illan aikana esityksiä oli kolme.  Esiintyjät olivat harrastajia, opiskelijoita ja ammattilaisia.

Valmistimme klubille Vaatu Kalajoen kanssa myös Unikeot-dueton, joka kesti koko illan eli kuusi tuntia. Duetto perustui unimaiseen kontakti-improvisaatiomateriaaliin, jota tuotimme silmät kiinni pyjamat päällä. Välillä nukahtelimme ihmisten syliin, viereen tai keskelle tanssilattiaa.

Yleisö koostui paljolti ystävistämme, mutta myös Kerubin perusrokkareista. Illan aikana meistä muodostui klubin maskotteja ja ihmiset pitivät meistä huolta tuoden meille unimyssyt takaisin, jos olimme ne johonkin tiputtaneet, juottivat meille olutta ja leikkivät varpaillamme, jos olimme tunkeneet ne heidän naamansa alle.

Tästä rajankäynnistä yleisön ja esiintyjien välillä on tullut yhä yleisempää viime vuosien kokeellisissa tanssiteoksissa, mutta klubeilla se on aina tapahtunut luonnostaan. Klubeja on järjestetty teltoissa, museoissa, kulttuurikeskuksissa, festivaaleilla ja kaiken kokoisissa ja näköisissä baareissa Helsingissä, Oulussa ja Pariisissa. Seuraavana listalle tulee Petroskoi.

Olen halunnut pitää klubit keveinä organisoida.  Isojen klubien kaupalliset paineet tekevät niistä raskaita ja niiden tunnelmasta aggressiivisen. Nykyisin isot klubit ovat myös toistensa kopiota. Siihen taiteellisten klubien buumi tuo raikkaan muutoksen tuulen.


Mahdollisuus kokeilla

Klubit ovat tarjonneet mahdollisuuden kokeilla taiteellisia ideoita ympäristössä, joka on reagoivampi kuin perinteinen näyttämö-katsomo. Ne ovat loistava tapa tutustuttaa ihmisiä salaa uusiin esitysmuotoihin rennossa ja paineilta vapaassa ympäristössä.

Jopa kokeellisimmat jutut ovat saaneet klubeilla aina vastakaikua. Koreografi-tanssija William Petit aloitti esityksensä suutelemalla ensimmäistä tuntematonta miestä suklaakonvehti suussaan, jatkoi puukkotappelulla ja sai lopulta koko oululaisen baarillisen rokkareita tanssimaan baarin edessä olevalla kadulla kahdenkymmenen asteen pakkasessa pelkät t-paidat päällään. Ja siis tanssimaan nykytanssisarjaa.

Yleisötyön onnistumisesta kertoi se, että monta viikkoa klubin jälkeen monet tuntemattomat tulivat seuraaville klubeille, koska olivat kuulleet ystäviltään hullusta ranskalaisesta. Monet heistä tulivat myös katsomaan näyttämöteosta, jota esitimme samaan aikaan teatteritilassa. Yleisössä oli paljon ihmisiä, jotka eivät käy katsomassa tanssi- tai teatteriteoksia ja ovat kiinnostuneempia musiikista, elokuvista tai peleistä. Taiteelliset klubit ovat monille ensimmäinen kosketus uuteen esittävään taiteeseen.


Laatua voi tehdä missä tahansa

Varsinkin tanssi tuotantotahojen ennakkoluulot klubeja kohtaan ovat monesti yllättäneet. Vielä muutama vuosi sitten vastaus yhteistyöehdotukseen oli jotakuinkin tämä: “Ei meidän hommana ole kustantaa taiteilijoiden ryyppäämistä”.

On helpompi pitää kaikkea mustassa laatikossa tehtävää korkeatasoisena taiteena ja baarissa nähtyä humalaisten sekoiluna kuin myöntää, että seinät eivät luo sisältöä ja että laadukasta taiteellista työtä voi tehdä missä tahansa. Se vaatii kuitenkin laajaa näkemystä taiteellisen työn mahdollisuuksista sekä eri esitysmuotojen tuntemista taidekontekstien ulkopuolelta.

Viime vuosina klubeista on kuitenkin tullut ilahduttavan nopeasti yhä yleisempiä myös taidekonteksteissa. Omia klubejaan pitävät muun muassa Todellisuuden Tutkimuskeskus, Zodiak ja Meeting Point. Toisaalta taidekonteksteissa näkee usein laiskaa klubiajattelua. Yksi dj tai bändi baarin nurkassa ei riitä; kysymys on laajemmasta kokonaisuudesta, klubista tapahtumana. Toimivan klubin taustalla on bileiden historian, eri genrejen, niiden graafisen ilmeen ja eri musiikkityylien tuntemus.

Taidetahojen klubit tavoittavat usein vain niiden omaa yleisöä. Uusien yleisöjen risteyttämiseksi ja aidosti uusien sovellusten luomiseksi klubikentälle vaaditaan enemmän näkemystä ja kokeilunhalua puhumattakaan yleisökasvatuksesta. Yleisön kasvattamiseksi yleisö täytyy tuntea.

Kaiken jälkeen pääasia kuitenkin on, että klubit ovat järjettömän hauskaa puuhaa, parhaimmillaan jaettu yhteinen juhla, jossa tanssi, teatteri, musiikki ja visuaalisuus ovat vain tekosyy ihmisten aidolle kohtaamiselle.

Sami Henrik Haapala

Kirjoittaja on näyttelijä, tanssija ja dj.

Seuraavat klubit löydät osoitteesta: www.samihenrik.me