Yleisradio hoiti kaikista ennakkopeloista huolimatta Euroviisut enimmäkseen hienosti. Mikki Kuntun supervaloshow ei varmaankaan jäänyt vaille huomiota muissakaan viisuja seuraavissa maissa, Taikin opiskelijoiden lavastusratkaisut toimivat erinomaisesti ja Minna Vainikaisen koostama sirkus- ja tanssikavalkadi synnytti ainakin televisiossa sopivan outoja ja samalla tarpeeksi glamöröösejä visioita. Tosin Areenan valtavassa katsomossa tanssi- ja sirkuskooste saattoi näyttää pirstaleiselta piperrykseltä, mutta tv-ohjaus ainakin osasi hyödyntää pohjoisen poikien mahtipontisen sellohevin sekä Susanna Leinosen ja kumppaneiden arktiset tanssi- ja sirkushahmot.
Kun Jaana ja Mikkokin juonsivat showuskottavasti ja Hanna diivaili hienosti, täytyy sanoa, että viisut menivät niin hyvin kuin piti. Vain ne kuuluisat videopostikortit vaivasivat: Ihan kiva ajatus laittaa kaikkiin joku kertomus, ihan hyvä että oli huumoria, ihan hyvä ettei ollut pelkkää matkailumainosta ja että oli kaikenikäisiä ihmisiä, mutta miten kapea aihepiiri ja laimea toteutus. Toteutuksessa ei ilmeisesti haluttu olla showhypessä, vaan arjen pienissä hetkissä, mutta kun Euroviisut nyt vaan on show par exellance... Ja kertomusten yksitoikkoisuutta ei selitä mikään. Kyllä yli neljässäkymmenessä tarinanpoikasessa voi tehdä muutakin kuin sympata pientä ihmistä tai poroa.
Minna Tawast