Vangin vaimo tanssii Aleksanterin teatterissa

 
Aleksanterin teatterin syyskausi tarjoilee monenlaista: lasten oopperaa, showta, komediaa, lauluiltaa sekä tanssia eri muodoissa. Yksi kiinnostavimmista teoksista on Suomalaisen kamarioopperan tuottama, heinäkuussa Huittisissa kantaesitetty kamariooppera, Vapauden vanki, jonka Helsingin ensi-ilta on 30.10.

Teos kertoo presidentti Risto Rytistä ja hänen vaimostaan Gerda Rytistä. Markus Nummen kirjoittama libretto lähtee tilanteesta, jossa Ryti on vankilassa sotasyylliseksi julistettuna. Teos valottaa Rytin tietä onnellisen avioliiton alkuajoista vankeuteen. Mitä tapahtui? Minkälainen mies Ryti oli?

Vapauden vanki -oopperassa Gerda Rytillä on merkittävä rooli, ja häntä esittää tanssija-koreografi Tiina Lindfors. Gerda-Tiina kommunikoi melkein pelkästään tanssimalla, repliikkejä hänellä on vain muutama. Kysyimme Markus Nummelta ja Tiina Lindforsilta teoksen taustoista:

 

Kirjailija Markus Nummi vastasi kysymyksiin teoksen synnystä, ideasta ja tanssin roolista oopperassa:

”Idea Risto Ryti -aiheisesta oopperasta on syntynyt Ilkka Kuusiston ja Jorma Hynnisen keskusteluista. Me muut tulimme mukaan heidän kutsuminaan.

Ajatus tanssijan käytöstä on säveltäjän. Se oli yksi libretolle annetuista reunaehdoista. Ilkalla oli aiempaa kokemusta laulun ja tanssin yhdistämisestä oopperasta Nainen kuin jäätynyt samppanja (aiheena Aino Kallas). Vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten erinomainen idea tämä oli.

Peruslähtökohtana oli että tanssijatar olisi Gerda Ryti. Kirjoitin librettoon viitteellisesti tanssin paikkoja ja aihioita. Oli selvää, että Tiina kehittelisi koreografiaansa hyvin vapaasti.

Ilkka Kuusistolla oli käsittääkseni tanssi mielessään koko sävellysprosessin ajan. Hän teki musiikkiinsa tilaa tanssille, pyrki laajentamaan sitä ohi libreton mainintojen.

Kun sitten harjoitukset käynnistyivät, Tiina laajensi yhteisymmärryksessä ohjaaja Kalle Holmbergin kanssa edelleen tanssin alaa. Nähdäkseni juuri tanssin avulla saatiin ratkaistua libretossa olevia rakenteellisia ongelmia.

Esimerkiksi sotavaiheissa Gerdan hahmo jää välillä taka-alalle ja jutun ytimenä olevaan pariskunnan tarinaan uhkaa tulla katkos. Mutta noissa kohdissa Tiina-Gerdan rooli muuntuu joksikin abstraktimmaksi, tanssi kuvastaa ja kertoo historian dynamiikkaa ja samalla säilyy kuitenkin liitos yksilöön, Gerdaan ja oopperan ydintarinaan.

En tiedä, osaanko analysoida, mihin onnistuminen (niin kuin sen vahvasti koin) perustui. Laulu ja tanssi, musiikki ja sanat kertoivat samaa tarinaa - nivoutuivat yhdeksi tarinaksi? Huittisissa mukaan tulivat kokonaisuutta vahvistaen lavastus ja puvustus (Markku Piri), valot (Ilkka Volanen) ja koko kuusihenkinen orkesteri (johtajana Kristian Attila). Gerda-Tiinan ja Risto-Jorman yhteispeli toimi. Niin oli mitä ilmeisemmin toiminut myös koreografi- Tiinan ja ohjaaja-Kallen dialogi.

Osansa oli varmasti myös juuri tällä erityisellä aiheella - Gerdan ja Riston tarinalla, sen historiallisella taustalla.  Tanssia ei tarvinnut väkisin liimata jutun päälle, se löytyi aiheen aineksista. Gerda Serlachius harrasti oikeasti tanssia, oli urheilullinen ja liikkuvainen. Luonteva pohja tanssivalle näyttämöhahmolle oli olemassa.

Toisaalta juuri tämä historiallinen aihe kaipasi kontrasteja, joita tanssi osaltaan tarjosi. Sotasyylliseksi tuomitun Risto Rytin tarinaa uhkaa pateettisuuden paino. Niin tekstissä kuin musiikissa on haettu tumman tarinan rinnalle myös valoisia, kepeitä ja iloisia sävyjä, huumoriakin. Kallen ohjaus ja Tiinan koreografia vahvistavat ja laajentavat näitä elementtejä. Ehkä juuri tanssin, sen luoman keveyden tunteen kautta, tämä toinen puoli tulee parhaiten esiin. Vapauden vangin tanssi on kaunista, koskettavaa - ja usein myös hauskaa. Erityisesti silloin kun Gerda-Tiina vetää Risto-Jorman mukaan tanssiin.

Tämmöisessä kamarioopperassa voisi olla vaarana, että näyttämö tukitaan tanssilla, liikkeellä. Tämä vaara kyllä vältetään Vapauden vangin kohdalla. Päinvastoin tuntuu, että tässä jutussa tanssi, liike, antaa luomansa kontrastin kautta sanoille, laululle niiden tarvitsemaa hengitystilaa. Jorma Hynnisen loistokkuus pääsee parhaalla mahdollisella tavalla esiin.

Ehkä voi ajatella, että asia toimii jossakin määrin myös päinvastoin. Että kertova kehys loi myös tanssille otollisen tilan.

Tiina Lindfors oli Huittisissa loistava - viehättävä ja vaikuttava. Koreografialla ja tanssilla oli ratkaiseva rooli kokonaisuuden onnistumisessa.

Vein tyttärenikin (9-v. ja 7-v.) katsomaan viimeistä esitystä. Valmensin heitä kyllä hiukan - soitin Jorma Hynnisen ja Kristian Attilan keväisen harjoitusnauhan ja lauloin ja tanssin kummatkin roolit ja kerroin että Hitler, Stalin ja Ribbentrop ovat pahiksia. Tytöillä ei ollut vaikeuksia seurata esitystä. Aivan erityisen ihastuneita he olivat Tiinaan. ”

 

Tiina Lindfors vastasi kysymyksiin koreografian lähtökohdista ja suhteesta historialliseen aiheeseen ja historiallisiin henkilöihin:

“Roolihahmoni rakentaminen koostui monesta osasta.  Siihen vaikuttivat Kalle Holmbergin ohjaus, Ilkka Kuusiston musiikki ja läheinen yhteistyö Jorma Hynnisen kanssa. Libretossa Gerdan osuus on luonnollisesti melko ohut, sillä hahmohan rakentuu nonverbaalista ilmaisusta.  Suunnittelutyötä roolini suuntaviivoista tein jo alkumetreillä säveltäjä Kuusiston kanssa.

Ilkka Kuusiston kaunis  musiikki yhdistyneenä Markus Nummen nerokkaan ilmavaan librettoon olivat  inspiraation avaimet läpi koko työprosessin.

Historiallinen aihe ja henkilöt asettivat haasteita ja loivat raamit koreografialle. Liikekielessä, samoin kuin musiikissa, on selviä viitteitä epookkiin, sen muotitansseihin ja ideologioihin.

Olen rakentanut Gerdan hahmon ikään kuin kahdelle  tasolle: on realistinen, konkreettinen Gerda, jonka liikkeet toistavat ajankuvan haasteita ja ihanteita. Toinen Gerda peilaa teoksen dramaattisia käänteitä ja jopa presidentti Rytin sisäisiä mielentiloja abstraktimmalla nykykoreografialla.

Luin Rytiä koskevaa kirjallisuutta sekä Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimon Gerda Ryti -biografian. Tiesin Gerdan olleen miehelleen horjumaton tuki ja osoittaneen suurta henkistä kestävyyttä ja peräänantamattomuutta äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Koreografiani on kuitenkin vapaa tulkinta eikä miltään osin pyri ”näköispatsaaksi”. 

Gerda Rytin kiinnostus henkistä maailmaa ja mm. spiritismiä kohtaan heijastuu koreografian käänteissä. Samoin jo sävellyksessä rakennetut osat, joihin Ilkka Kuusisto on kirjoittanut Gerdan harrastuksia ja tietotaitoa. Gerda Ryti oli mm. perheen autokuski, mekaanikko ja veneessä kapteeni. Tämän lisäksi hän harrasti ratsastusta, pianon soittoa, tennistä ym.  

Tulkinnassani Gerdasta nousee kuitenkin ehdottomasti voimakkaimmaksi hänen rakkautensa ja luja siteensä aviomieheensä. Tämän elämänmittaisen rakkauden kuvauksessa piirrän Gerda Rytistä hyvinkin runollista kuvaa.”