Katri Soinille Tanssin Maineteko -palkinto

 
70-vuotiasjuhliaan viettänyt Suomen Tanssitaiteilijain Liitto jakoi tänä vuonna tanssija Katri Soinille Tanssin Maineteko -palkinnon.  Liitto mainitsee perusteluissaan erityisesti, että Soinin palkinto on tunnustus kollegoilta, eikä sitä sovi epäillä. Soinin tanssijan taiteen arvostus alan sisällä on poikkeuksellisen vilpitöntä ja vahvaa. Perusteluissa mainitaan myös, että mikäli ”tasa-arvoisuutta ylläpitävässä tanssi-yhteisössä ylipäätän olisi ”tähtiä” – olisi Katri Soini yksi kirkkaimmista.”

Soini on tiiviisti osa yhteisöään ja senkin sisällä erityisen vaatimaton.

- Palkitseminen liittyy tietenkin perinteisimmin kilpailuihin ja sitähän tämä perustanssijantyö ei ole! Mukavimmalta siinä tuntuu se tunnustus, se että omalla työllä on jotakin muutakin arvoa kuin vain se, minkä itse siinä kokee tärkeäksi, kuvailee Soini tuntojaan.

Yhteisön ulkopuolelta katsottuna Soini on nimenomaan tähti.  Hän on ollut yli kymmenen vuotta niitä harvoja nykytanssijoita, joiden nimi on laajemmallekin yleisölle tuttu. Soini on tullut tunnetuksi erinomaisista tanssijan ja esiintyjän kyvyistään ja vahvasta läsnäolostaan. Hänen lavaolemuksessaan on voimaa, haavoittuvuutta, syvyyttä ja huumoria. Hän on uransa aikana tanssinut useiden merkittävien koreografien teoksissa ja tehnyt myös itse koreografioita. Tähteys tosin tuntuu vain maineessa:

- Jos olisi mahdollista valita, että kunnollinen palkka jokaisesta tehdystä työstä jokaiselle meidän alallamme tai palkinto ja erityishuomio silloin tällöin, niin ilman muuta ensimmäinen.

Soini peräänkuuluttaa tanssijoille vahvaa identiteettiä:

- Olen jo jonkin aikaa toivonut ymmärrystä sille tosiasialle, että vaikka tanssijana olenkin toiselle töissä, minulla on silti omat pyrkimykseni, tavoitteeni, kysymykseni joita työstän kunkin projektin sisällä. Tanssija tekee pitkäjänteistä työtä silloinkin, kun freelancerinä siirtyy projektista ja koreografista toiseen. Koko ajan sitä punoo omaa punaista lankaansa. Ei se ole koreografien yksinoikeus. Tällaisesta asetelmasta voisin kuvitella syntyvän hedelmällisimmät kohtaamisetkin työtä tehdessä.

Soini kuvailee uuden prosessin alkua herkäksi ja avoimeksi tilanteeksi. Aina ei ole ollut niin.

- Nykyään ennakko-oletukset tai toiveet tai kuvitelmat eivät ole enää niin hallitsevia kuin joskus aiemmin. Sitä lähtee avoimella mielellä ihmettelemään, tekemään harjoitteita, työstämään. Aikakin tuntuu kuluvan harjoituksissa aiempaa nopeammin.  Kai se on jotain oman keskittyneisyyden kehittymistä.  Malttaa enemmän olla juuri siinä prosessin kohdassa eikä jo ”mitä tästä tulee” - ajatuksen perässä. Ja juuri sieltä koreografin liikkeelle saattamasta ajatuksesta tai teosta alkavat ne omat poikia - pieni asia alkaa kasvaa ja saada mittasuhteita moniin suuntiin, herätellä havaintoja ja tuntemuksia.  - Olen onnekas, että olen tämän työn parissa! Jotenkin tästä on suora yhteys elämiseen yleensäkin; keskeneräistä ja epävarmaa, hetken merkityksellisyyttä, toistuvan arkista ja silti juhlavan erityistä.

Opettaminen on Soinille tärkeää, mutta hän pitää sitä edelleen vaikeana ja haastavana. Opettajan on jatkuvasti arvioitava omia totuuksiaan. Opetustyössä antoisinta ovat Soinin mielestä ihmiset.

- Opettaminen on teoksissa opitun ja koetun päivittämistä, omaksi todeksi valikointia, jäsentämistä. Siinä on yksin ilman kenenkään ohjausta ja tukea. Luulen, että olen kuitenkin tanssijantyössäni paljon pitemmällä kuin opetustyössäni. Kyseenalaistan esimerkiksi tekniikkatuntini muotoa mielessäni, mutten ole vielä käytännön tasolla keksinyt muuta ratkaisua kuin nykyisen. Tanssijantyön käytännöt ja haasteet ovat muuttuneet ihan tämän 20 vuoden aikana, jonka olen ammattiani harjoittanut.

Nuorille ja innokkaille tanssijan aluille Soini haluaa sanoa, että ajattele, harjoittele, luota, kysy, ihmettele, ota riski, malta, yllätä, ylläty, katsele, kuuntele, hyväksy ja nauti. Tosin heti perään hän lisää, että jokaisen kehotuksen voisi – ja ehkä pitäisi – perustella pitkästi.


Minna Tawast