Verkkari 24.10.07

Sananvapaus on taas puhuttanut, kun Susan Ruususen muistelot olemisesta pääministerin kaa joutuivat oikeuskäsittelyn kohteeksi. Kuinka laajasti oikeuden päätös vaikuttaa erilaisiin elämäkerrallisiin julkaisuihin ja niiden kirjoittajiin? Normaalisti sanan- tai mielipiteenvapauden rajoittamistilanteet ovat esimerkiksi toimittajan työssä paljon arkisempia.

Olen aika harvoin törmännyt tahoihin, jotka suoraan kieltäisivät kirjoittamasta tai asettaisivat toimittajan oikeuden sanoa mielipiteensä kyseenalaiseksi. Ennemminkin on väännetty haastatteluissa kättä siitä, mitkä kaikki asiaan kuuluvat tiedot ovat lukijan oman kuvan muodostamiselle välttämättömiä tai että kuuluuko haasteltavan ääni hänen mielestään oikeanlaisena.

Tällaisia keskusteluja toimittajan minusta pitääkin olla valmis käymään haastateltaviensa kanssa, mikäli hän haluaa kartoittaa niin sanottua totuutta. Muuten on kyse jostain muusta: raflaavasta jutusta, oikeanlaisesta fiiliksestä tai vaikkapa poliittisesta agendasta. Se ei silti tarkoita, että juttu tehdään niin kuin haastateltava tahtoo tai että toimittaja luopuisi omista, perustelluista mielipiteistään.

Kritiikki on kuitenkin se kulttuurijournalismin laji, jonka kohdalla kirjoittamisen ja mielipiteen muodostamisen vapautta tunnutaan pitävän kaikkein huterimpana. Olen törmännyt elokuvan, teatterin, musiikin ja tanssin alalla taiteilijoihin, jotka ovat tosissaan miettineet, kuinka jokin kriitikko saataisiin lopettamaan työnsä. Osa on ottanut yhteyttä lehtien toimituksiin ja vaatinut toimittajan erottamista. Olen törmännyt taiteilijoihin, jotka ovat kieltäneet tietyn kriitikon pääsyn esityksiinsä ja olen törmännyt kriitikoihin, jotka ovat lopettaneet tiettyjen taiteilijoiden töiden arvioinnin tästä syystä.

Näiden taiteilijoiden mielestä juuri heidän julkisuuteen asettamaa työtään on kohdeltava eri tavoin kuin kaikkien muiden julkisuuteen syystä tai toisesta tuotujen tekijöiden työtä. Että heidän julkista työtään saa arvioida vain heidän kvalifioimansa henkilö toisin kuin esimerkiksi poliitikkojen, talouselämän edustajien, poliisin, koululaitoksen, sosiaalitoimen - . Vai uskovatko he, että poliitikot ja poliisi pitävät kaikkia heistä kirjoittavia toimittajia tarpeeksi pätevinä analysoimaan juuri heidän työtään?

Minna Tawast