Verkkari 4.3.08

Ylikansallinen tanssin kieli

Saksan helmikuisessa Tanzplattformissa Hannoverissa pidettiin ulkomaisille toimittajille ja festivaalien johtajille keskustelutilaisuus saksalaisen tanssin nykytilasta. Siellä näkyi jälleen, kuinka kaukana tuotantorakenteiltaan yhä kansainvälistyvämpi taidetanssi on siitä, mitä jotkut tuntuvat pitävän tämän lajin parhaana puolena: kansallisuudesta riippumatta kaikkien ymmärrettävissä olevasta ”kielestä”.

Puhe tanssista kansainvälisenä kielenä on enimmäkseen ollut epämääräistä hyminää, jossa perusteluksi on riittänyt, että sitä on helppo kaikkien ymmärtää, kun siinä ei tarvita kieltä. Ja että – jotenkin – kaikki ihmiset ympäri maailmaa tulkitsevat toistensa liikkeitä ja eleitä samoin. Kaikki sosiaalipsykologian appron tai naistenlehtensä lukeneet tietävät, että näin ei ole.

Saksassa tuli kuitenkin kirkkaasti esille myös kulttuurisen kontekstin merkitys. Koko entisen itäblokin väki oli hyvin yksimielinen siitä, että Plattformissa monina versioina nähty konseptilähtöinen tanssiteos on jo kaukana siitä, mitä heidän kotimaissaan pidetään tanssina. Moni sanoi myös suoraan, ettei heidän kotiyleisönsä – eivätkä aina he itsekään - ymmärrä, mihin näillä teoksilla pyritään.

He eivät vakuuttuneet perustelusta, että monista videopätkistä ja runsaasta puheesta koostunut teos oli selvästi ”tanssinomaisesti” koostettu, koreografisen näkemyksen läpi rakennettu. Tai että kaksituntinen teos, jossa ei juurikaan edes liikuttu, oli nimenomaan tanssillinen kannanotto länsimaisen nykyihmisen vieraantumiseen.

”Mitä teidän mielestänne tanssi sitten on?”, haastoi jostain laajan Venäjän maan uumenista saapunut tuottaja. ”En tiedä. Se ei ole minusta enää mitenkään kiinnostava kysymys”, vastasi saksalainen tanssin tutkija. Tulkkia tarvittiin sekä vastauksen antamiseen että sen selittämiseen. 

Minna Tawast