Virkavalta taiteen äärellä
Suomen Pietarin pääkonsuli Olli Perheentupa sai sapiskaa, kun ryhtyi vastoin asemaansa taiteentuntijaksi. Hän arvioi, ettei kirjailija Sofi Oksasesta ole runoilijaksi, sillä tähän asti Oksanen on kirjoittanut proosaa. Niinpä Oksasta ei hänen mukaansa voi kutsua vierailemaan pääkonsulaatin runotilaisuuteen Pietariin.
Sen lisäksi, että Perheentuvan epäiltiin vanhanaikaisesti itsesensuroivan suomalaista itänaapuri-kritiikkiä (Oksanen on tunnetusti käsitellyt romaaneissaan Neuvostomiehityksen ajan raskaita aikoja Virossa), kiukustuttiin Perheentuvalle nimenomaan siitä, ettei virkakoneiston edustajan pidä puuttua taiteen asiantuntijoiden – tässä tapauksessa Suomen PENin - valitsemiin sisältöihin.
Mutta kuinkas kävi, kun ulkoministeri Aleksander Stubb ilmoitti, että Oksanen on yksi Suomen lahjakkaimmista kirjailijoista ja todellinen prosaisti? Se ei enää ollutkaan virkavallan puuttumista asiantuntijoiden näkemyksiin, vaan ilahduttavaa poliittista aktiivisuutta.
Ministeri on tietenkin poliitikko ja konsuli virkamies, mutta niin raikkaalta kuin Stubbin suhtautuminen kaiken ulkopoliittisen jähmeilyn jälkeen tuntuukin, heräsi pieni piru takaraivossa: toivottavasti ulkoministeri ei vastaavissa yhteyksissä kovin painokkaasti halua kertoa, kuka EI ole todellinen prosaisti.
Ja toisaalta: jos järjestän runoillan ja pyydän PENiltä apua kirjailijavalinnoissa, enkö saa sanoa edes mielipidettäni perustellen PENille ei?