Verkkari 3.3.09

Poikien ja tyttöjen juttuja

Ateneumin Street dance -tapahtumassa helmikuussa esiteltiin uusi urbaani tanssiryhmä, Dance.fi. Sen jäseninä on eri puolilla maailmaa esiintyneitä konkareita sekä nuoria nousevia kykyjä. Ryhmän koreografeina toimivat Anniina Jääskeläinen ja Topi Tateishi.

Ateneum-salissa nähty Dance.fi rockers -kokonaisuus yhdisteli urbaanin tanssin eri muotoja keskenään ja hiukan myös show- tai nykytanssin liikkeisiin. Viimemainitut tosin saattoivat tulla mieleen nuorten tyttöjen tavasta liikkua ja heidän kehojensa linjauksista. Taustalla oli selvästi muutakin tanssiharjoitusta kuin street-tanssia. Yhdistelmä oli mielenkiintoinen ja osoitti, että uusiin suuntiin ei päästä ellei oteta käyttöön myös uusia työkaluja.

Monipuolinen ilmaisu ei ole perinteisten street-lajien vahvinta aluetta ja varmasti osittain siksi ne ovat näyttämöille siirryttyään hakeneet ilmaisun välineitä nimenomaan teatterin puolelta. Kun välineitä vähitellen löytyy myös liikemateriaalista, avautuu ovia uusille tulkinnoille ja tunteille – muillekin kuin ”älkää mulle alkako” -viesteille.

Jostain syystä juuri tässä esityksessä nuorten tyttöjen esittämät katupoikamaneerit tuntuivat erityisen päälle liimatuilta – silloinkin, kun ne sujuivat teknisesti ottaen ihan hyvin. Miksi ihmeessä teini-ikäisen, omaa naiseuttaan etsivän tytön pitää opetella seisomaan ja loikkimaan kuin reviiriään vahtiva, isompia machoja matkiva teini-ikäinen poika!

Uskon kyllä, että tytöt ovat itse halunneet oppia juuri kaiken tuon ja että machoilun kautta tyttöydestä tai naiseudesta löytyy ehkä uusia puolia, mutta katsojan kannalta siitä puuttuu auttamatta tiettyä katu-uskottavuutta. Voisiko ajatella, että tasa-arvon ja identiteetin nimissä tytöt etsisivät oman tapansa seistä ja liikkua – jonkun luontaisemman? Mainio esimerkki tästä oli punatakkisen tytön (käsiohjelmasta ei käy ilmi, kuka tanssii mitäkin) soolo, jossa fiilisteltiin ja jammailtiin funk-henkiseen musiikkiin.

Street-tansseissa niin tärkeä ”asenne” ei nimittäin ole mitään irtomyyntitavaraa, joka tulee oikeanlaisen paidan kylkiäisenä. Eikä ”asenne” myöskään ole yhtä kuin ”hyvä ja oikea fiilis” tai ”karisma”. Asenne voi olla vaikka alistuva –  ja sitä toivoisi, että tytöt eivät enää tällä vuosituhannella alistuisi matkimaan poikia, vaan kehittäisivät omat juttunsa.