Verkkari 19.5.2009

Tanssiviihdettä

Amerikkalainen Rasta Thomas Rock the Ballet -esityksineen ja miestanssijoineen saapui tietoisuuteemme siellä täällä näkyvien pontevien mainosjulisteiden ansioista. Helsinkiin ja Tampereelle oli kuulemma saapumassa SE tanssiryhmä, jonka rokkaisi pihalle sekä baletin että aivomme. Sen oli tuottanut Suomeen musiikin supertähtiä tarjoileva kansainvälinen Live Nation. Siis tasokas viihdepläjäys, joka piti nähdä.

Hiukan vain ihmetytti, miten me tanssityöläiset emme olleet kuulleet koko ryhmästä pihaustakaan. Sen verran yleensä kaikuu viestejä myös viihteellisemmistä ryhmistä. Nyt ei enää ihmetytä. Baletti-treenattu versio Scandinavian Hunkseista ei varsinaisesti kuulu taidetanssin kategoriaan. Mutta kuuluuko se viihdetanssin kategoriaan?  Sellaisenahan se meille myytiin.

Olin edellisellä viikolla nähnyt Aleksanterin teatterissa Jukka Haapalaisen, Sami Saikkosen ja Sirpa Suutari-Jääskön 3Some-illan, jossa kolmiodraama-teeman ympärillä löyhästi kiertyvät tanssinumerot saivat todella ihailemaan kilpatanssipari Haapalainen-Jääskön  sekä tanssillisia että koreografisia taitoja. Ja Saikkosen mukaan tuoma nykytanssielementti istui enimmäkseen joukkoon yllättävän hyvin. Yleisö piti näkemästään ja kävi selväksi, että tämäntapaisia tanssin iloa ja intohimoa tarjoilevia näytöksiä pitäisi järjestää enemmän ja suuremmalla rummutuksella. Tanssin yleisöt saattaisivat kasvaa.

Tähän tilaukseen voisi Rock The Ballet’n olettaa istuvan hyvin. Huipputreenattujen tanssijoiden hypyt, piruetit ja voltit olisivatkin hyvin voineet kruunata hengästyttävän viihdekokemuksen, mutta yksitoikkoiset ja amatöörimäiset koreografiat, melodramaattiset ja tyhjyyttään kumisevat teemanpoikaset sekä ilmaisun sävyjen lähes täydellinen puute saivat muistelemaan neuvostobaletin pahimpia patsastelubiisejä. Tämän shown valo- ja lavastesuunnittelu vain hävisi vertailussa kirkkaasti.

Tuli myös todistetuksi, että taitavan strippaajan ei tarvitse ottaa edes vaatteita pois. Kun revittää satasella umpituttujen rockhittien soidessa, riittää aukinainen paita mainiosti merkiksi siitä, mitä miehellä on mielessä. Totta puhuakseni ei paidallakaan ole niin väliä. Yksinkertaisesti: oli tylsää, ja se on viihteessä paha moka.

Oliko Rock The Ballet sitten senkaltaista tanssiviihdettä, jota täälläkin kannattaisi ryhtyä tekemään, sillä ainakin osa yleisöstä oli kovasti tohkeissaan? Seksihän ei  sinänsä ole estradiviihteessä mitään uutta, eikä sirkusmainen kaikkien hallinnassa olevien temppujen näyttäminenkään, mutta pelkkä egoistinen vääntö ja banaalit koreografiat alkavat varmasti kyllästyttää missä tahansa kontekstissa. Ehkä on käytännöllisempää, että pojat käyvät veivaamassa, jos kysyntää riittää. Tanssiviihteen kehittämisen taitoa löytyy omastakin takaa, kunhan se päästetään näyttämölle.